{{item.videoDuration}}
{{item.title}}
{{item.text}}
{{item.videoDuration}}
{{item.text}}
Finanssialan viimeiset viisitoista vuotta ovat olleet poikkeuksellisen sääntelyn aikakautta.
Vuoden 2008 finanssikriisin jälkeen pankkien ja vakuutusyhtiöiden toimintaa kiristettiin nopeasti ja laajasti. Pääomavaatimuksia nostettiin, riskienhallintaa tiukennettiin ja raportointivelvoitteita lisättiin. Vanavedessä tulivat rahanpesukohut ja tästä seurannut sääntelyn kiristyminen.
Sääntelyn tarkoitus on hyvä ja oikea: vakaat ja toimivat finanssimarkkinat, rikollisuuden torjunta ja kuluttajien suojelu.
Uutta sääntelyä kuitenkin syntyi lähes jatkuvalla syötöllä sellainen suma, että moni kuvaa tätä edelleen sääntelytsunamiksi. Pankit jäivät vyöryn altavastaajiksi ja compliance, määräystenmukaisuus, nousi liiketoimintastrategioiden keskiöön. Yhä useampi taho pohtii nyt, onko sääntelyssä menty jo yli.
Viimeisten kahden vuosikymmenen aikana työvoiman tuottavuuden kasvu on hidastunut useimmissa OECD-maissa. Taustalla on ollut taloudellisen dynamiikan laaja-alainen heikkeneminen. Samalla yhä useampi toimija finanssialalla arvioi, että kysymys ei ole vain suhdanteista, vaan rakenteellisesta muutoksesta siinä, miten arvo syntyy ja siirtyy taloudessa. Järjestön huolena on, että kasvava sääntely-ympäristö on ohjannut niukat resurssit pois tuottavammasta toiminnasta ja lisännyt yritysten kiinteitä toimintakustannuksia. Tämä on rasittanut erityisesti nuoria yrityksiä ja markkinoille pääsyä sekä heikentänyt uusien yritysten kasvumahdollisuuksia.
Jotain tilanteesta kielii sekin, että OECD:n kyselyssä laaja enemmistö niin yrityksistä mutta myös hallinnon virkamiehistä pitää liiallista sääntelyä haitallisena omalle maalleen.
Sääntelyä tarvitaan jatkossakin rahoitusvakauden ylläpitämiseksi. Kysymys ei siis ole siitä, tarvitaanko sääntelyä, vaan siitä, millaista sen pitäisi olla, jotta se ei jarruttaisi talouden uudistumista. Keskustelu on myös laajentunut sääntelystä siihen, miten rahoitusjärjestelmä kokonaisuutena kykenee tukemaan talouden murrosta – ei vain hallitsemaan riskejä.
Finanssialaa voi monella tapaa pitää talouden tukirankana, joka mahdollistaa kasvun ja uudet innovaatiot. Tiukka vakavaraisuus- ja riskinottosääntely on kuitenkin osaltaan heikentänyt mahdollisuuksia rahoittaa alkuvaiheen innovatiivisia kasvuyrityksiä, mikä on kuin tervaa talouden dynaamisuudelle ja uusiutumiskyvylle.
Suomen harmiksi sääntely-ympäristön kiristyminen on osunut aikaan, jolloin uusien innovaatioiden rahoittaminen olisi ollut kaikkein tärkeintä. Paperiteollisuuden lasku, Applen voitto Nokiasta kännyköissä ja idänkaupan tyrehtyminen Venäjän omaan aggressioon ovat merkinneet suurta rakennemuutosta Suomelle. Siihen ainoa tunnettu lääke on talouden dynaamisuus.
Juuri tästä lähtökohdasta nousee tarve tarkastella sääntelyä uudella tavalla. Haaste on se, että muutos on väistämättä hidas.
Uusi muutosten aalto
Tsunamia ei ole seurannut tyyni, vaan uudet muutosvoimat: teknologinen murros ja geopoliittinen epävarmuus. Myös demografisen muutoksen, ikääntymisen, seuraukset alkavat tuntua.
Väestörakenteen muutos lisää painetta eläkejärjestelmille ja muuttaa säästämisen logiikkaa. Julkisen talouden liikkumavara kapenee, mikä kasvattaa yksityisen rahoituksen merkitystä.
Teknologinen kehitys puolestaan muuttaa koko toimialan toimintatapoja. Tekoäly, data ja automatisaatio eivät enää ole erillisiä kehityshankkeita, vaan ne vaikuttavat suoraan siihen, miten palveluita tuotetaan ja riskejä arvioidaan. PwC:n laajan Value in Motion -selvityksen mukaan arvo ei enää synny selvästi rajatuilla toimialoilla, vaan siirtyy toimialojen välillä ja syntyy uudelleen uusissa ekosysteemeissä. Finanssialalle tämä tarkoittaa sitä, että sen rooli ei rajoitu perinteiseen rahoitukseen, vaan se on yhä keskeisempi mahdollistaja eri toimialojen murroksessa
Toimintaympäristön peruslogiikka on muuttunut. Siinä missä rahoitusala on aiemmin pohjautunut vakaasti syvenevään globalisaatioon, on sen vanaveteen syntynyt yhä voimistuva epävarmuuden aalto.
Rahoitusmarkkinoille muutokset heijastuvat suoraan, kun riskien arviointi vaikeutuu ja investointipäätökset hidastuvat. Muutosten myötä koko maailman katseet suuntautuvat juuri rahoitusalaan. Yrityksille ja sijoittajille pääoman kohdentaminen on entistä ratkaisevampi kysymys epävarmassa maailmassa. Kysymys ei ole enää vain rahoituksen saatavuudesta, vaan siitä, miten rahoitus ja riskienhallinta rakennetaan uudelleen vastaamaan epävarmuuden, teknologian ja kestävyyssiirtymän vaatimuksia.
Euroopan näkökulmasta tämä tarkoittaa sitä, että sen on rakennettava omaa kilpailukykyään aiempaa itsenäisemmin sen sijaan, että kriittisiä osa-alueita ulkoistetaan muualle.
Suomen kaltaiselle pienelle avoimelle taloudelle muutos heijastuu nopeasti talouteen ja työllisyyteen. Lisääntynyt epävarmuus ja kaupan jännitteet voivat heikentää kasvua merkittävästi, jos niitä ei saada hallintaan. Yhdessä nämä tekijät muodostavat paineen, joka pakottaa rahoitusalan uudistumaan – riippumatta siitä, miten sääntely kehittyy.
PwC arvioi Value in Motion -selvityksessä, että rahoitusjärjestelmän roolina ei ole enää vain riskien hallinta, vaan sen on kyettävä aktiivisesti mahdollistamaan talouden murrosta ja ohjaamaan pääomaa uusiin kasvun lähteisiin.
Teknologia on finanssialalle välttämättömyys
Rahoitusalan vastaus monimutkaistuvaan toimintaympäristöön löytyy yhä useammin teknologiasta. Teknologia ei kuitenkaan ole enää vain tehokkuuskysymys, vaan kyvykkyyskysymys.
Se määrittää yhä enemmän sen, kuinka nopeasti organisaatio pystyy reagoimaan muutoksiin. Sääntelyn muutokset, markkinatilanteen vaihtelut ja uudet riskit edellyttävät jatkuvaa sopeutumista.
Perinteiset järjestelmät eivät tähän taivu. Niiden päivittäminen on hidasta, ja jokainen muutos vaatii erillisiä kehityshankkeita.
Pilvipohjaiset ratkaisut muuttavat asetelman. Ne mahdollistavat jatkuvan kehittämisen, jossa järjestelmiä päivitetään lyhyemmällä ja nopeammalla syklillä eikä kertarysäyksellä. Ero ei ole vain tekninen: siinä missä perinteiset järjestelmät vaativat erillisiä kehityshankkeita, pilvipohjaisissa ratkaisuissa päivityksiä voidaan tuoda käyttöön jatkuvasti. Tämä lyhentää reagointiaikaa olennaisesti.
Tämä tekee teknologiasta strategisen kysymyksen, eikä sen merkitystä tule vähentää ajattelemalla sitä pelkkänä IT-investointina. Teknologia toimii siltana sääntelyn ja liiketoiminnan välillä: sen avulla sääntely voidaan integroida osaksi operatiivista toimintaa sen sijaan, että se olisi erillinen kerros.
Datan laatu on epätasaista
Vaikka halukkuutta teknologian parempaan hyödyntämiseen olisikin, törmätään teknologisen murroksen kohdalla usein samaan perusongelmaan: dataan.
Finanssialalla dataa on paljon, mutta sen laatu ja käytettävyys vaihtelevat. Data on hajallaan eri järjestelmissä, eikä sitä ole rakennettu analytiikkaa varten. Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että potentiaalia on enemmän kuin kyvykkyyttä hyödyntää sitä. PwC:n Value in Motion -selvityksen mukaan juuri datakyvykkyys on keskeinen tekijä siinä, ketkä toimijat pystyvät ottamaan uuden roolin muuttuvassa rahoitusympäristössä ja ketkä jäävät perinteisiin rakenteisiin.
Niiden arviointi edellyttää suurten tietomassojen yhdistämistä. Esimerkiksi metsävakuutuksissa voidaan jo mallintaa myrsky- ja sääolosuhteiden vaikutuksia ja hyödyntää tätä tietoa suoraan hinnoittelussa.
Samalla datan käytön laajeneminen nostaa esiin uusia kysymyksiä: mitä tietoa voidaan käyttää, miten varmistetaan läpinäkyvyys ja missä kulkevat eettiset rajat.
Henkilökohtaisempi hinnoittelu haastaa perinteiset mallit
Datan tarkoituksenmukaisemmalla käytöllä on huomattava vaikutus siihen, miten riskejä ymmärretään ja hinnoitellaan. Kun dataa opitaan hyödyntämään paremmin, hinnoittelu ei enää perustu pelkkiin keskiarvoihin tai historiallisiin oletuksiin, vaan tarkempaan ja ajantasaisempaan kuvaan yksittäisistä riskeistä. Tämä mahdollistaa sekä tarkemman riskienhallinnan että aiempaa kohdennetummat palvelut.
Teknologian avulla vakuutuksia voidaan hinnoitella entistä tarkemmin esimerkiksi säädatan sekä sijainti- ja historiatiedon perusteella. Myrskyvahinkojen tai tulvariskien kaltaisia ilmiöitä voidaan mallintaa aiempaa yksityiskohtaisemmin.
Tämä kehitys parantaa tehokkuutta, mutta haastaa samalla vakuutusten perusidean. Jos riskit hinnoitellaan täysin yksilöllisesti, osa asiakkaista voi jäädä kokonaan vakuutusturvan ulkopuolelle. Tällöin kysymys ei ole enää vain teknologiasta, vaan myös yhteiskunnallisista valinnoista.
Rahoitusala joutuu hakemaan tasapainoa tehokkuuden ja oikeudenmukaisuuden välillä. Todennäköinen kehityssuunta ei ole äärimmäinen, vaan tasapainotteleva. Datan hyödyntäminen lisääntyy, mutta sen rinnalla korostuvat läpinäkyvyys, oikeudenmukaisuus ja sääntelyn asettamat rajat. Samalla rahoitus- ja vakuutusala siirtyy kohti mallia, jossa riskejä ei pelkästään hinnoitella, vaan pyritään aktiivisesti ennakoimaan ja vähentämään.
Vakuutusala luo nahkansa – ja pakottaa muutkin liikkeelle
Yksi selkeimmistä muutoksista näkyy vakuutusalalla. PwC:n analyysien mukaan vakuuttaminen on siirtymässä mallista, jossa riskejä tarkastellaan menneisyyden perusteella, kohti ennakoivaa ja jatkuvaa riskienhallintaa.
Tämä muuttaa koko liiketoimintalogiikkaa. Vakuutusyhtiöistä on tulossa yhä enemmän riskienhallinnan kumppaneita, jotka hyödyntävät dataa ja reaaliaikaista tietoa asiakkaiden tilanteesta. Samalla vakuutus ei ole enää yksittäinen tuote, vaan osa laajempaa palvelukokonaisuutta. PwC:n mukaan kehitys vie kohti mallia, jossa rahoitus ja vakuuttaminen kietoutuvat tiiviimmin yhteen ja riskien ennakointi nousee valokeilaan.
Juuri tämä kehitys konkretisoi, miksi yritysten ei kannata jäädä odottamaan sääntelyn keventymistä. Vaikka keskustelu sääntelyn yksinkertaistamisesta on voimistunut, muutos on väistämättä hidas ja poliittisesti vaikea prosessi. Siksi organisaatioiden on etsittävä ratkaisuja omasta toiminnastaan.
Yksi keskeinen keino on teknologian hyödyntäminen sääntelyn hallinnassa. Tavoitteena ei ole poistaa sääntelyä, vaan vähentää sen aiheuttamaa kitkaa ja rakentaa siitä osa normaalia liiketoimintaa.
Finanssiala mahdollistaa kasvun, mutta suunta ei aina osu oikeaan
Rahoitusjärjestelmän ja finanssilaitosten keskeinen tehtävä on mahdollistaa talouskasvu. Ilman rahoitusta investoinnit eivät toteudu eikä uusia yrityksiä synny. Tässä mielessä finanssiala ei ole vain yksi toimiala muiden joukossa, vaan talouden perusrakenne.
Samalla pankkien perustehtävä ei muutu: niiden on hoidettava ydintoimintansa luotettavasti, vaikka ympärillä tapahtuu laaja murros.
Sääntelyn kiristyminen on kuitenkin muuttanut rahoituksen kohdentumista. Pankit suosivat entistä enemmän vähäriskisiä asiakkaita, koska sääntely ohjaa riskinottoa tiukasti ja edellyttää riskien ennakoitavuutta. Ongelmia syntyy, kun toimintaympäristö ei enää ole ennakoitava. Tällöin rahoitus ohjautuu helposti pois epävarmoista mutta potentiaalisesti tuottavista kohteista.
Seurauksena on vinouma: ne toimijat, jotka eniten tarvitsisivat rahoitusta kasvaakseen, eivät sitä saa – ja toisaalta pääomaa kertyy kohteisiin, joissa kasvupotentiaali on rajallinen. Tämä korostaa finanssialan roolia arvon liikkeessä: sen tehtävänä ei ole vain jakaa pääomaa, vaan ohjata sitä kohti uusia kasvun lähteitä.
Muutokseen on vastattava nyt
Finanssiala ei voi jäädä odottamaan sääntelyn kevenemistä. Samalla markkina voi keskittyä: kasvavat vaatimukset ja investointitarpeet suosivat suurempia toimijoita, mikä voi vähentää pelureiden määrää.
Monilla organisaatioilla on kertynyt merkittävä investointivelka. Järjestelmiä on kehitetty vuosien aikana pala kerrallaan, eikä kokonaisuutta ole rakennettu vastaamaan nykyisiä vaatimuksia. Tämä tekee muutoksesta vaikeamman – ja samalla kiireellisemmän.
Suurin riski ei ole yksittäinen virhe, vaan hitaus. Organisaatiot, jotka eivät uudistu ajoissa, jäävät helposti jälkeen.
Siksi keskeinen kysymys ei ole, pitäisikö muutokseen lähteä, vaan miten se tehdään hallitusti ja oikea-aikaisesti. Muutos ei ole yksittäinen hanke, vaan jatkuva prosessi, jossa onnistuvat ne organisaatiot, jotka pystyvät yhdistämään strategisen suunnan ja käytännön toteutuksen. Voittajilla on kyky tunnistaa, missä arvo syntyy seuraavaksi ja miten siihen rakennetaan kilpailukykyinen vastaus.
Kolme asiaa, joihin finanssialan toimijoiden kannattaa nyt kiinnittää huomiota
- Laita data kuntoon – muuten mikään muu ei toimi. Laadukas data on edellytys analytiikalle, tekoälylle ja riskienhallinnalle.
- Uudista teknologiaa, älä paikkaa vanhaa. Kilpailukyky syntyy kyvystä kehittää järjestelmiä jatkuvasti, ei korjata vanhaa.
- Varmista, että rahoitus tukee kasvua. Keskeinen kysymys on, ohjautuuko rahoitus sinne, missä syntyy uutta arvoa.
{{filterContent.facetedTitle}}
{{contentList.dataService.numberHits}} {{contentList.dataService.numberHits == 1 ? 'result' : 'results'}}
{{contentList.loadingText}}
{{contentList.loadingText}}
Seuraa ja osallistu
