Tax Express 7/2015

Kotimainen
yritysverotus


Kansainvälinen
yritysverotus

 
ALV ja muu välillinen verotus HRS/
Henkilöverotus
Siirto-
hinnoittelu
Lakiasiat

 

Kommandiittiyhtiölle määrätyt veronkorotukset poistettiin 
ne bis in dem -kieltoon perustuen

KHO 8.4.2015, 2015:53

Ravintolatoimintaa harjoittaneen A Ky:n elinkeinotoiminnan tuloon lisättiin verovuosilta 2003 ja 2004 toimitetuissa jälkiverotuksissa ilmoittamatta jätettyjä myyntituloja sekä yksityiskäyttöönottoja. Lisäksi yhtiölle määrättiin ilmoittamattomien tulojen vuoksi veronkorotuksia. B toimi A Ky:n ainoana vastuunalaisena yhtiömiehenä tilikauden 2004 loppuun saakka ja veronkorotus oli pantu hänen maksettavakseen kokonaisuudessaan. B oli ollut syytettynä veropetoksesta, joka perustui osittain samojen tulojen ilmoittamatta jättämiseen, jotka olivat olleet A Ky:n verovuosien 2003 ja 2004 jälkiverotuksissa veronkorotusten perusteena. B myös oli saanut lainvoimaisen tuomion kirjanpitorikoksesta sekä veropetoksesta. Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaistavana oli kysymys siitä, voitiinko A Ky:lle määrätä veronkorotuksia näissä olosuhteissa.

Korkein hallinto-oikeus katsoi veronkorotuksen määräämistä koskevan asian voivan olla rikosasiaan rinnastettava ja kuulua ihmisoikeussopimuksen 7. lisäpöytäkirjan 4 artiklassa säädetyn ne bis in idem -kiellon piiriin. Päätöksen mukaan sekä rikosoikeudellinen menettely että veronkorotusmenettely kohdistuivat osittain samoihin tosiseikkoihin ja ajanjaksoihin sekä samaan henkilöön. Näin ollen A Ky:n veronkorotuksia koskevat päätökset oli tältä osin kumottava.

Lue koko ratkaisu

 

Konserniavustus saatiin peruuttaa tilikauden päättymisen jälkeen ennen säännönmukaisen verotuksen toimittamisen päättymistä

Itä-Suomen hallinto-oikeus 15/0354/1, 23.3.2015

Tytäryhtiön hallitus oli päättänyt antaa emoyhtiölle konserniavustusta 31.12.2012 päättyvältä tilikaudelta. Kyseinen päätös oli hyväksytty sekä emo- että tytäryhtiön varsinaisissa yhtiökokouksissa. Verovuoden 2012 verotuksen toimittamisen yhteydessä kävi ilmi, ettei emoyhtiö ollut harjoittanut elinkeinotoimintaa verovuonna 2012, eivätkä konserniavustuslaissa säädetyt konserniavustuksen antamisen edellytykset näin ollen täyttyneet. Yhtiöt olivat asiaa koskevan Verohallinnon huomautuksen jälkeen peruuttaneet konserniavustuksen ja laatineet uudet, korjatut ja ylimääräisessä yhtiökokouksessa vahvistetut tilinpäätökset sekä veroilmoitukset ja toimittaneet nämä verohallinnolle 15.10.2013.

Itä-Suomen hallinto-oikeuden päätöksessä todetaan, ettei konserniavustuksesta verotuksessa annettu laki sisällä säännöksiä konserniavustuksen peruuttamisesta. Hallinto-oikeuden mukaan sekä konserniavustuksen määrää koskeva tarkentava päätös että konserniavustuksen peruuttamista koskeva päätös voidaan tehdä tilikauden päättymisen jälkeen tilinpäätöksen vahvistamisen yhteydessä. Koska korjatut tilinpäätökset ja veroilmoitukset oli toimitettu Verohallinnolle ennen verovuodelta 2012 toimitettavan verotuksen päättymistä, konserniavustus voitiin peruuttaa tehokkaasti verotuksessa. Asiassa ei ollut merkitystä, että korjaukset tehtiin vasta Verohallinnon huomautuksen jälkeen.

Ratkaisu ei ole lainvoimainen.

Lue koko ratkaisu

 

Suomessa rajoitetusti verovelvolliselle ei katsottu syntyvän kiinteää toimipaikkaa, kun sen rahastoa hoiti suomalainen yhtiö

Keskusverolautakunta 2/2015

Ennakkoratkaisuhakemuksessa hakijana oli Caymansaarille rekisteröity yhtiö, joka oli oikeushenkilö ja jolla oli yksi rahasto, joka ei ollut oikeushenkilö. Rahaston lakisääteiset velvoitteet hoidettiin Caymansaarilla sijaitsevan ns. registration-agentin kautta ja rahaston hallintotehtävistä vastasi irlantilainen yhtiö.

Hakijayhtiö aikoi rahaston puolesta sopia yhtiö A:n kanssa rahaston hoitamisesta. Yhtiö A oli sijoittautunut Suomeen ja saanut AIF-hoitajan toimiluvan Suomessa. A:n liiketoiminta koostui suomalaisten erikoissijoitusrahastojen hoidosta. Hakijayhtiön ja A:n välillä ei ollut omistussuhdetta, eikä A ollut vastuussa rahaston tavanomaisesta markkinariskistä olettaen, että se täytti AIFML:n mukaiset huolellisuusvelvoitteensa. A aikoi ulkoistaa rahaston käytännön sijoitustoiminnan ja kaupankäynnin suomalaiselle yhtiö B:lle, joka hoitaisi kyseistä toimintaa A:n valvonnan alaisena. A ja B saivat rahastolle tarjoamistaan palveluistaan markkinaehtoisen korvauksen hakijayhtiöltä.

Keskusverolautakunnan ratkaisun mukaan hakijayhtiö oli Suomessa rajoitetusti verovelvollinen yhteisö. Hakijayhtiölle ei muodostunut yhtiöiden A ja B toiminnan perusteella kiinteää toimipaikkaa Suomeen. Ratkaisussa todettiin, että yhtiöiden A ja B tarjoamat palvelut olivat näiden yhtiöiden omaa liiketoimintaa, josta hakijayhtiö maksoi näille markkinaehtoisen korvauksen.

Ratkaisu ei ole lainvoimainen.

Lue koko ratkaisu täältä


Julkaistu 10.4.2015