Täsmentyykö verosuunnittelun ja veronkierron raja?

OECD on julkaissut kaksi merkittävää raporttia tämän vuoden kuluessa. Toinen niistä on ns. BEPS-raportti (Addressing Base Erosion and Profit Sifting), jota seurasi pian BEPS-toimintasuunnitelma (Action Plan on Base Erosion and Profit Sifting). En pyri seuraavassa tekemään tyhjentävää analyysiä historiasta nykypäivään ja BEPS-raporttiin, vaan esittämään muutamia omia ajatuksia, joita tämän päivän keskustelu on herättänyt.

Kaikki muistavat tarinat Notthinghamshiren seriffistä, joka keräsi armottomasti ja ehkä epäoikeudenmukaisestikin verot kansalaisilta. Seriffiä vastaan nousi Sherwoodin metsien varjoista Robin of Loxley eli Robin Hood, joka varasti seriffiltä ja jakoi varat takaisin kansalle. Tietynlaista oikeudenmukaisuutta varojen uusjaossa saattoi tapahtua, mutta järjestelmää tuskin saattoi pitää ennakoitavana.


Eri kulttuureissa verotuksen merkitys on erilainen; joissain kulttuureissa vero on koettu enemmän yhteiseksi velvollisuudeksi, toisissa taas vero koetaan seriffin vaatimaksi pakolliseksi maksuksi.

  Robin Hoodin aikojen jälkeen verotus on muuttunut tarkemmin säännellyksi varojen keräämiseksi, jossa kansalainen on saanut suojatun aseman seriffiä ja hänen mielivaltaansa vastaan. Nykymaailmassa ei enää tarvitse pelätä seriffiä, vaan kansalainen voi pitää verotusta melko ennakoitavana ja jopa hyödyntää lainsäädäntöä suunnitellakseen verotustaan omaksi edukseen. Monessa maassa oikeuslaitos on lisäksi ottanut roolin seriffin ja kansalaisen välissä oikeudenmukaisuuden ja objektiivisuuden turvaajana.

Eri kulttuureissa verotuksen merkitys on erilainen; joissain kulttuureissa vero on koettu enemmän yhteiseksi velvollisuudeksi (kuten Pohjoismaat), toisissa taas vero taidetaan kokea seriffin vaatimaksi pakolliseksi maksuksi (esimerkiksi USA tai Iso-Britannia). Tätä linjaa kuvastaa esimerkiksi vanha oikeustapaus Yhdysvalloista, jossa todetaan mm.:

”Taxes are enforced exactions, not voluntary contributions.” Judge Learned Hand in CIR v. Newman 159 Fed 2nd 848 (1947)

Monissa kulttuureissa edellä viitatun mukainen periaate on saattanut olla vallitseva. Aggressiivinenkin verosuunnittelu on ollut sallittua ja tuomioistuimet ovat puolustaneet kansalaista, kunhan lain kirjainta on noudatettu. Isossa-Britanniassa pitkään vallalla olleen doktriinin perustapauksia on kuuluisa IRC vastaan Duke of Westminster, jonka perusteluissa todetaan mm:

”This so-called doctorine of substance seems to me to be nothing more than an attempt to make a man pay notwithstanding that he has so ordered his affairs that the amount sought from him is not legally claimable…”

“…Every man is entitled, if he can, to order his affairs so that the tax attaching under the appropriate act is less than it otherwise would be.”  Lord Tomlin in Duke of Westminister [1936] A.C. 1


Suunnittelun ovat mahdollistaneet eri maiden lainsäädännöt ja etenkin niiden erot.

  Eri kulttuureissa suhtautuminen on ollut hieman erilainen, mutta yleisesti ottaen verovelvollinen on lähtökohtaisesti voinut suunnitella verotustaan luottaen verotuksen ennakoitavuuteen. Vastaavasti verovelvollisen ei ole itse tarvinnut määrittää yhteiskunnalle suoritettavan veron kohtuullista tai oikeaa määrää.

Nykytilanteessa sekä veronkerääjien että kansalaisten taidot puolustaa asemaansa ovat hyvin kehittyneitä. Viime aikojen julkisen keskustelun perusteella voisi päätellä, että kansalaisten, ja etenkin yritysmuodossa toimivien, taidot on koettu liiankin hyviksi. Kansainvälisiä esimerkkejä aggressiivisesta verosuunnittelusta on käsitelty julkisuudessa paljon. Suunnittelun ovat mahdollistaneet eri maiden lainsäädännöt ja etenkin niiden erot. Julkisen keskustelun perusteella näyttää siltä, että yrityksillä olisi ollut toisinaan jopa velvollisuus jättää lainsäädännön mahdollistamat suunnittelumahdollisuudet käyttämättä.

Viimeisimmän finanssikriisin seurauksena OECD on panostanut hyväksyttävän ja ei-hyväksyttävän verosuunnittelun rajanvedon täsmentämiseen sekä veronkierron estämiseen. OECD:n 12.2.2013 julkaisemassa BEPS-raportissa mainitaan tämän hetken haasteellisina asioina mm.

  • kansainväliset yhteensopimattomuustilanteet (international mismatches)
  • verosopimusten soveltamisen haasteet digitaalisten tuotteiden ja palveluiden verottamisessa
  • konsernin sisäinen rahoitus (Base erosion)
  • siirtohinnoittelu (Profit sifting) ja
  • veronkiertosäännösten tehokkuus.

G20-maiden johtajat ovat asettuneet tämän hankkeen taakse ja pyytäneet OECD:tä laatimaan BEPS-raportin pohjalta toimintasuunnitelman, jonka OECD julkaisikin tämän vuoden kesäkuussa. OECD:n BEPS-toimintasuunnitelma linjaa muun muassa, että fundamentaalisia muutoksia tarvitaan, jottei keinotekoisesti enää voida erottaa ja allokoida esim. toiseen valtioon veronalaista tuloa niistä aktiviteeteista, jotka synnyttävät tulon jossain toisessa valtiossa. Uudet kansainväliset standardit tarvitaan mahdollistamaan yhdenmukainen yritysverotus, jolloin vältetään eri maiden välille muodostuva epäjatkuvuus tai yhteensopimattomuus. Edelleen OECD:n toimintasuunnitelman mukaan verotuksen ja vaadittavan substanssin suhde ja merkitys on arvioitava uudelleen. Tavoitteiden saavuttamiseksi OECD peräänkuuluttaa läpinäkyvyyden lisäämistä sekä ennustettavuutta yrityksille.

Toimintasuunnitelma listaa seuraavat merkittävimmät toimenpiteet:

  • Digitaaliseen liiketoimintaan liittyvien verohaasteiden käsittely
  • Hybridi-järjestelyiden veroseuraamusten neutralisointi
  • Väliyhteisölainsäädäntöjen (CFC) vahvistaminen
  • Veropohjan rapauttamista estävien korkovähennyssäännöstöjen ja muiden rahoitusta koskevien säännösten tarkentaminen
  • Haitallisen verokilpailun estäminen
  • Verosopimusten väärinkäytön estäminen
  • Kiinteän toimipaikan statuksen keinotekoisen väärinkäytön estäminen
  • Siirtohinnoittelun kehittäminen siten, että siirtohinnat vastaavat todellista arvon tuottamista
  • Tietojen keräämisen ja analysoinnin kehittäminen BEPS-järjestelyiden osalta
  • Verovelvollisille velvollisuus raportoida aggressiiviset verosuunnittelujärjestelyt
  • Siirtohinnoitteludokumentaatioedellytysten uudelleenarviointi
  • Kansainvälisen riidanratkaisun tehostaminen
  • Sellaisten kansainvälisten lähestymistapojen tai ratkaisujen kehittäminen, joiden avulla eri maat voivat yhdessä ratkaista rajat ylittäviä verotilanteita.

OECD:n mukaan toimenpiteet tulee saada implementoitua nopeasti, jotta toivotut vaikutukset toteutuvat mahdollisimman pian.


Osa suunnitelluista toimenpiteistä on perustavanlaatuisia ja ne vaativat toteutuakseen eri mailta merkittävää konsensusta sekä aivan uudenlaista yhteistoimintaa.

  OECD:n tavoitteet ovat vähintäänkin kunnianhimoiset. Poliittinen paine asialle on ollut varmasti merkittävä ja vauhdilla on tuotettu myös yllä mainitut raportit. Osa suunnitelluista toimenpiteistä on perustavanlaatuisia ja ne vaativat toteutuakseen eri mailta merkittävää konsensusta sekä aivan uudenlaista yhteistoimintaa. Esimerkiksi YK on jo nyt nostanut esiin, että BEPS-raportti ei ensinnäkään tällä käsittelyvauhdilla ole pystynyt mitenkään huomiomaan lukuisten kehitysmaiden näkemyksiä ja toiseksi, että konsensusta on mahdotonta saavuttaa 193 jäsenvaltion kesken (YK, Michael Lennard. Conference on BEPS at the Centre for Business Tax at Oxford. 18.3.2013).

YK:n huolena on edelleen, että laajemman konsensuksen aikaansaamiseksi BEPS-projektin pitäisi ehkä vieläkin enemmän painottaa lähdemaan verotusoikeuden turvaamista. Ilman laajaa maiden välistä konsensusta ei ole mahdollista saavuttaa OECD:n linjaamia tavoitteita.

OECD:n toimintasuunnitelmalla on lukuisia muitakin haasteita. Pelkästään EU:n sisällä on monta eri näkemystä siitä, missä kulkee hyväksyttävän verosuunnittelun raja. Ilmapiiri näyttää kuitenkin selvästi muuttuvan, eikä OECD ole laatinut G20-maiden johtajien vahvalla tuella edellä mainittuja selvityksiä puhtaasta akateemisesta mielenkiinnosta. Vaikka tänä päivänä Nottinghaminshiren seriffiä ratsuineen ei tarvitse pelätä, ennakoitavissa oleva ja lainsäädäntöön nojaava verojärjestelmä on silti elintärkeää yritystoiminnalle. Veroja ei ainakaan vielä voitane myöskään katsoa vapaaehtoisiksi lahjoituksiksi, vaan lain perusteella määrätyiksi suoritteiksi yhteiskunnalle, joiden määrän säätää valtio eikä verovelvollinen itse tai julkinen keskustelu. Se miten OECD:n linjaukset saadaan käytännössä implementoitua niin, että nämä edellytykset toteutuvat, on erittäin haasteellista. Kun asiaan liittyviä haasteita ja näkökulmia yhdistelee, alkaa yritysverotus näyttää varainkeruun muotona yhä haasteellisemmalta. Ainakin mikäli järjestelmältä edellytetään oikeudenmukaisuutta, ennakoitavuutta ja tehokkuutta sekä edes jossain määrin samankaltaisuutta eri maiden välillä.

 

Petri Seppälä Petri Seppälä
Partneri, veroneuvontapalveluiden johtaja
puh. 020 787 7909