Tax Express 8/2013

Kotimainen yritysverotus

Kansainvälinen yritysverotus ALV ja muu välillinen verotus HRS/
Henkilöverotus
Siirto-
hinnoittelu
Yritys-
oikeus

 

Osakeannin järjestämisestä aiheutuneiden menojen vähennyskelpoisuus

KHO 2013:68

Korkein hallinto-oikeus otti päätöksessä kantaa osakeannin järjestämisestä aiheutuneiden menojen verovähennyskelpoisuuteen. Tapauksessa käsiteltiin sitä, pidetäänkö verotuksessa vähennyskelpoisina vuosikuluina osakeannin järjestämisestä syntyneitä menoja, kun kyseessä on osakevaihto.

Keskusverolautakunnan päätös

Suomalainen A Oyj oli tehnyt norjalaisen C ASA:n osakkaille julkisen ostotarjouksen, jonka mukaan osakkeiden kauppahinta muodostuisi osaksi rahavastikkeesta ja osaksi A Oyj:n liikkeeseen laskemista uusista osakkeista. A Oyj:lle oli aiheutunut ostotarjoukseen liittyvän osakeannin järjestämisestä menoja 776 817,05 euroa, jotka koostuivat listalleottoesitteen laatimisessa käytettyjen juridisten ja taloudellisten neuvonantajien palkkioista, painatuskustannuksista sekä esitteen hyväksymisestä aiheutuneista viranomaismaksuista. 

Yhtiö oli kirjanpidossaan käsitellyt osakeannin järjestämisestä aiheutuneet menot vuosikuluina vähennettävinä rahoitusmenoina. Verotusta toimitettaessa yhtiön ilmoittamat menot oli katsottu osaksi C ASA:n osakkeiden hankintamenoa ja menot oli lisätty A Oyj:n tuloon. C ASA:n osakkeiden hankintaan välittömästi liittyvät menot, joista asiassa ei ollut kysymys, yhtiö oli aktivoinut osakkeiden hankintamenoon.

Sääntely

EVL 7 §:n mukaan vähennyskelpoisia ovat elinkeinotoiminnassa tulon hankkimisesta tai säilyttämisestä johtuneet menot ja menetykset. EVL 8 §:n 1 momentin 7 kohdan (1160/2012) mukaan edellä 7 §:ssä tarkoitettuja vähennyskelpoisia menoja ovat muun ohessa liiketoimintaa harjoittamaan perustetun yhteisön sekä liikkeen perustamisesta ja uudelleen järjestämisestä yms. johtuneet menot.

Osakeannin järjestämiseen liittyy arvopaperimarkkinalain mukainen velvollisuus laatia listalleottoesite.

KHO:n ratkaisu

Oikeuskirjallisuudessa ja verotuskäytännössä on vakiintuneesti katsottu, että

  • yrityskaupan rahoittamisesta ja varainhankinnasta johtuneet menot sekä osake- tai vastaavan pääoman korottamiseen liittyvät menot ovat tavallisesti vuosikuluina vähennyskelpoisia menoja, ja
  • osakkeiden hankintaan välittömästi liittyvät asiantuntijoille suoritetut palkkiot ja muut vastaavat menoerät luetaan osakkeiden hankintamenoon.

KHO katsoi että, osakeannin järjestämisestä aiheutuneiden juridisten ja taloudellisten neuvonantajien palkkioiden ja muiden menojen on katsottava liittyneen läheisemmin uusien osakkeiden liikkeeseen laskemiseen kuin yrityskaupassa yhtiölle siirtyneiden osakkeiden hankintaan. Kyseiset menot ovat siten yhtiön verotuksessa vähennyskelpoisia vuosikuluja.

Lue KHO:n ratkaisu

 

Yhtiön omistamat sijoitusrahasto-osuudet kuuluivat yhtiön rahoitusomaisuuteen

KHO on antanut ratkaisun 2013:69 koskien sitä, mihin omaisuuteen yhtiön omistamat sijoitusrahasto-osuudet kuuluivat, ja olivatko näistä syntyneet tappiot elinkeinotoiminnan menoa.

Tausta

Maansiirtoalan liiketoimintaa harjoittava yhtiö oli sijoittanut elinkeinotoiminnassa syntyneitä varoja sijoitusrahastojen rahasto-osuuksiin. Yhtiön esittämän selvityksen mukaan sijoitusten oli tarkoitus toimia puskurina taloudellisesti huonompien aikojen varalle ja tulevia investointitarpeita varten, joihin tarkoituksiin rahasto-osuudet myymällä saadut varat oli sittemmin myös käytetty. Rahasto-osuuksien omistusaika oli vaihdellut noin 1,5 vuodesta kolmeen vuoteen. Yhtiö oli käsitellyt sijoituksia veroilmoituksessaan käyttöomaisuutena.

Sääntely

EVL 2 §:n mukaan verovelvollisen harjoittama liike- ja ammattitoiminta muodostaa elinkeinotoiminnan tulolähteen. EVL 9 §:n mukaan rahoitusomaisuutta ovat rahat, pankki- ja tilisaamiset, saamavekselit sekä muut vastaavat rahoitusvarat. EVL 12 §:n mukaan käyttöomaisuutta ovat elinkeinossa pysyvään käyttöön tarkoitetut maa-alueet, arvopaperit, rakennukset, koneet, kalustot ja muut esineet, patentit ja muut erikseen luovutettavissa olevat aineettomat oikeudet sekä soran- ja hiekanottopaikat, kaivokset, kivilouhokset, turvesuot ja muut sellaiset hyödykkeet. Maa-alue, arvopaperit ja muut sellaiset hyödykkeet ovat kulumatonta käyttöomaisuutta.

KHO:n ratkaisu

KHO:n ratkaisun mukaan sijoitusrahasto-osuudet kuuluivat yhtiön rahoitusomaisuuteen. KHO katsoi, ettei sijoituksilla ollut yhtiön harjoittamaan toimintaan sellaista toiminnallista yhteyttä, jonka perusteella niitä voitaisiin pitää käyttöomaisuutena. Asiassa oli siten ratkaistava, oliko sijoituksia pidettävä yhtiön rahoitusomaisuutena tai katsottiinko sijoitusten kuuluvan yhtiön henkilökohtaiseen tulolähteeseen.

KHO katsoi, että yhtiön varat oli kiistatta ansaittu liiketoiminnassa, joka on verovuonna ja ulkoisista syistä keskeytyksen jälkeen myös myöhemmin jatkunut aktiivisena. Vaikka yhtiön saamiset ja sijoitusrahasto-osuudet ovat olleet erityisesti lyhytaikaisiin velkoihin verrattuna kohtalaisen suuria, ne eivät ole olleet suhteettomia yrityksen liiketoimintaan nähden. Yhtiö on myös osoittanut, että se on tarvinnut sijoitusrahasto-osuuksiin sijoittamiaan varoja tappioiden kattamiseen ja huomattaviin kalustohankintoihin. Siksi sijoitusrahasto-osuuksiin sijoitettuja varoja on tullut pitää yhtiön liiketoiminnan rahoitusomaisuutena eikä henkilökohtaiseen tulolähteeseen kuuluvina varoina.

Lue koko päätös

 

Tytäryhtiöiden liiketoimintaan perustuvasta osingosta suoritetun veron palauttaminen ETA-alueella

KHO 2013:72

KHO käsitteli ETA-alueelta verovuosina 2002–2004 saadusta osingosta suoritetun veron palauttamista. Poikkeavan tapauksesta teki se, että jaetut osingot perustuivat pääasiallisesti osingonmaksajan tytäryhtiöiden liiketoimintaan.

Tausta

A oli saanut verovuosina 2002–2004 isobritannialaiselta X plc:ltä huomattavia osinkotuloja. A:lle oli maksettu X plc:n suorittamien verojen perusteella palautusta ETA-alueelta saadusta osingosta suoritetun veron palauttamisesta eräissä tapauksissa annetun lain (EtaOsinkoL) nojalla. Palautukset olivat kuitenkin osinkotuloon nähden vähäisiä, koska konsernin liiketoimintaa oli harjoitettu X plc:n tytäryhtiöissä eikä X plc:n maksamien verojen määrä ollut merkittävä.

A oli vaatinut, että hänelle myönnetään hänen X plc:ltä saamiensa osinkojen perusteella Suomessa yhtiöveron hyvitys, jonka määrä vastaa 30/70:tä saadun osingon määrästä.

Sääntely

Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) 63 artiklan (aiempi EY 56 artikla) mukaan kiellettyjä ovat kaikki rajoitukset, jotka koskevat pääomanliikkeitä jäsenvaltioiden välillä tai jäsenvaltioiden ja kolmansien maiden välillä. SEUT 65 artiklan (aiempi EY 58 artikla) mukaan mitä 63 artiklassa määrätään, ei rajoita jäsenvaltioiden oikeutta soveltaa niitä verolainsäädäntönsä säännöksiä, joiden mukaan verovelvollisia kohdellaan eri tavoin heidän asuinpaikkansa tai heidän pääomansa sijoituspaikan perusteella.

EtaOsinkoL:n 1 §:n mukaan osinkoon kohdistuva kansainvälinen kaksinkertainen verotus poistetaan palauttamalla verovelvolliselle liikaa maksettua veroa vastaava määrä muusta verotuksesta erillisessä menettelyssä. Saman lain 3 §:n 1 momentin mukaan osingonsaajalle palautetaan 2 §:ssä tarkoitetun osinkotulon perusteella verovuosina 1998–2004 Suomessa maksuunpannusta verosta määrä, joka ylittää osingonsaajan kunakin verovuonna saamasta osingosta ja tuloksi luettavan yhtiöveron hyvityksestä lasketun veron määrän.

Selvitysvelvollisuuden jakautumista verovelvollisen ja veroviranomaisen välillä ei voida suoraan ratkaista EtaOsinkoL 4 §:n säännöksen perusteella, koska vaadittava hyvitys ei ylipäänsä ole mainitun lain mukainen, vaan vaatimus perustuu unionin oikeuden soveltamiseen. Myöskään verotusmenettelystä annetun lain 26 §:n 4 momentin yleissäännös selvitysvelvollisuuden jakautumisesta ei anna yksiselitteistä vastausta tilanteessa, jossa verovelvollinen on esittänyt unionin oikeuden nojalla vaatimuksen kansallisen lainsäädännön mukaista palautusta suuremmasta hyvityksestä.

KHO:n ratkaisu

KHO totesi, että kun hyvitystä laskettaessa on EtaOsinkoL:n mukaisesti otettu huomioon vain osingonmaksajayhtiön yhtiöverot, mutta jaetut osingot ovat perustuneet osingonmaksajan tytäryhtiöiden liiketoimintaan, osinkoon on kotimaisesta yhtiöveron hyvitysjärjestelmästä poiketen voinut sinänsä kohdistua taloudellista kahdenkertaista verotusta.

EtaOsinkoL:n mukaista palautusta suurempi hyvitys voisi tulla kyseeseen vain tilanteessa, jossa osinkona jaetun tulon kertyminen on ollut erityisen selväpiirteistä ja hyvityksen laskemisen edellyttämistä tosiseikoista olisi käytettävissä kattava ja luotettava selvitys.

Lue KHO:n ratkaisu

 

Varainsiirtoverotuksen yhtenäistämisohjetta päivitetty

Verohallinnon ohje, 12.4.2013

Ohje korvaa 7.6.2010 annetun samannimisen Verohallinnon ohjeen. Ohjeessa on otettu huomioon vuoden 2013 alusta voimaantulleet varainsiirtoverolain arvopapereiden luovutuksia koskevien säännösten muutokset, joita sovelletaan 1.3.2013 tai sen jälkeen tapahtuviin luovutuksiin.

Varainsiirtoverolain arvopapereiden luovutuksia koskevia säännöksiä muutettiin 1.1.2013 voimaan tulleella lailla. Muutoksia sovelletaan kuitenkin vasta 1.3.2013 tai sen jälkeen tapahtuneisiin kauppoihin ja muihin luovutuksiin. Luovutushetkenä pidetään luovutussopimuksen allekirjoitushetkeä.

Asunto- ja kiinteistöyhtiöiden osakkeiden luovutuksen verokanta nostettiin 1,6 prosentista 2,0 prosenttiin.

Veropohjaa laajennettiin koskemaan yhtiölainaosuutta kiinteistöyhtiöissä sekä kotimaista kiinteistönomistusta koskeviin luovutuksiin, jotka tapahtuvat koti- ja ulkomaisten holding-yhtiörakenteiden kautta.

Arvopapereiden luovutuksia koskevaa veron laskentaperustetta koskevaa yleissäännöstä muutettiin siten, että sovitun kauppahinnan lisäksi vastikkeeseen luetaan suoritus tai suoritusvelvoite, josta on sovittu kaupan ehdoissa ja joka tulee luovuttajan hyväksi.

Lue koko ohje


Kansainvälisen verotuksen käsikirja 2013 julkaistu

Verohallinto on julkaissut vuoden 2013 Kansainvälisen verotuksen käsikirjan. Verohallinnon kansainvälisen verotuksen käsikirja julkaistaan voimassa olevan verolainsäädännön, oikeuskäytännön ja kansainvälisten sopimusten mukaisena.

Käsikirjassa käydään läpi yleistä ja rajoitettua verovelvollisuutta, Suomesta saatua tuloa, kaksinkertaisen verotuksen poistamista, sosiaaliturvamaksuja sekä kansainvälisten sopimusten vaikutusta. Kirjassa on mukana useimmat kansainvälistä verotusta koskevista Verohallinnon tiedotteista.

Kansainvälisen verotuksen käsikirja on kirjoitettu ensisijaisesti ohjekirjaksi Verohallintoon. Sillä on käyttöä myös hakuteoksena Verohallinnon asiakkaille.

Koko kirja löytyy sähköisessä muodossa täältä.

 

Rakennusurakoita ja työntekijöitä koskeva tiedonantovelvollisuus voimaan 2014

Verohallinnon tiedote, 12.4.2013

Osana harmaan talouden torjuntaa otetaan käyttöön työntekijöitä ja rakennusurakoita koskeva tiedonantovelvollisuus. Uusista velvoitteista säädetään verotusmenettelylaissa ja työturvallisuuslaissa (HE 92/2012) ja ensimmäisen kerran vaaditut tiedot annetaan Verohallinnolle syyskuussa 2014.

Jokainen rakentamispalvelujen tilaaja ilmoittaa kuukausittain suoraan Verohallinnolle, keneltä on tilannut rakennustöitä. Rakennusurakoista on ilmoitettava työmaittain urakkasopimusta koskevia tietoa, muun muassa sopimuspuolet, kokonaissumma, kesto ja laskutettu määrä ilmoitusjaksolta.

Urakkatietojen lisäksi kaikista yhteisellä rakennustyömaalla työskentelevistä henkilöistä annetaan tiedot työsuhteen laadusta tai työnantajasta riippumatta. Tiedonantovelvollisuus koskee myös itsenäisiä ammatinharjoittajia. Työntekijätiedot annetaan työmaittain päätoteuttajan kautta. Kukin yritys ilmoittaa omat työntekijänsä työmaan päätoteuttajalle, joka toimittaa tiedot keskitetysti kuukausittain Verohallinnolle.

Rakennustyömaalla tapahtuvan rakennustoiminnan ja työntekijätietojen lisäksi myös yksityishenkilöt ja kotitaloudet ovat rakennuttajina ilmoitusvelvollisia, jos rakentaminen edellyttää rakennuslupaa. Ilmoitus on annettava Verohallinnolle ennen loppukatselmusta.

Verohallinto antaa tarkentavan ohjeen kuukausittaisten tietojen antamisesta ja kotitalouksien ilmoitusvelvollisuudesta viimeistään kesäkuussa 2013.

Katso Verohallinnon tiedote